VRKS-radio





* Sotilasradio Tornister Funkgerät d2. eli VRKS
Sen suomalainen tyyppimerkintä on VRKS, se lienee kranaatinheitinjoukkueen radio, saksalaista valmistetta. Se on poistettu Hämeenlinnan Viestivarikolta josta se on joutunut Nokialle Soinin romulaan, sieltä Huittisiin 1970-luvulla josta sen ostin. Puolen päivän työn jälkeen sain siitä annettua ensimmäiset sähkötysmerkit keinoantenniin, jolloin vanhan viestimiehen sydämessä värähti. Seuraavassa havaintoja kojeesta korjaustyön ajalta.

Yleistä

Koko: Kaksi laatikkoa, joiden koko on 19x32x37cm, paristolaatikko ja kojelaatikko joka painaa 17kg. Kojelaatikon kannessa on ura antennin jalan kiinnittämiseksi. Antenni on noin 2m piiska + vastapainolangat, jonka jalka ja jatkokappaleet ovat kannessa. Laatikon alaosan osastossa ovat mikrofoni, kurkkumikrofoni, sähkötysavain ja kuulokkeet.
Taajuusalue: 33,8-38MHz, lähetyslajit sähkötys, ja amplitudimoduloitu puhelu, lähetin- ja vastaanotintaajuudet valittavissa portaattomasti toisistaan riippumatta. Molemmissa juoksee asteikon lukemat 0-100%. Lähettimessä on valittavissa kaksi ennakkoon haluttua taajuutta niksahduspikavalinnalla. Vastaanottimessa myös hienosäätö joka vaikuttaa ±40 kHz, eli ± 1 osaa asteikolla. Tein vastaanottimen asteikon kalibroinnin kidetaajuuksilla: 34.93MHz=27,2%, 35,222MHz=34%, 35,5MHz=41,8%, 36.0MHz=53%, 36,25MHz=59%.
Paristolaatikossa on kideoskillaattori jossa indikaattori. Sillä saa tarkistettua putket. Siinä oleva kide värähtelee 5,25 MHz taajuudella ja sen seitsemäs harmooninen kuuluu voimakkaasti 36,75 MHz, eli 71% kohdalla. Alkuperäinen 5310 kHz kide oli rikki. Lähettimen taajuuden tarkistus pitäisi onnistua laittamalla kuulokkeet tähän indikaattoriin. Systeemi toimisi paremmin jos se olisi ilman peltikoteloa.
Putket: Ne ovat 2 Voltin suoraan hehkutettuja, vastaanottimessa on 6 putkea (RV2P800), ja lähettimessä 3 putkea. Oskillaattori ja väliaste ovat RV2P800 ja pääteputki on RL2T2, putkissa leimat WaA 419 (Waffenamt). Mukana oli varaputkia.
Jännitteet: Hehkutus 2.1 V akulla, hilaetujännite -3 V ja anodijännite 120 V paristosta, vastaanotossa anodivirrankulutus, on 15mA, ja lähetyksessä 30mA, Luultavasti ulostulotehoa 1W paikkeilla. Hehku- ja anodijännitemittarin alue valitaan painonapilla, sekä radiotaajuisen antennivirran mittari näytti 35mA.

Rakenteesta

Käyttökytkin: Asennot Tg= telegrafie, sähkötysavainta painettaessa myötäkuunteluoskillaattori kuuluu kuulokkeessa ja ulostulomittari näytti 25-40mA, sen saa trimmattua maksimiin antennitrimmerillä. Anodivirta nousee 4 milliampeerista > 30mA avainta painettaessa. Aus= virta poikki. Empfang= vastaanotto, jolloin on käänneltävä "rückkoplung" nuppia kunnes kuulokkeesta kuuluu vienoa suhinaa, ja siitä säädetään värähtelyn rajalle jolloin sähkötysmerkki kuuluu soinnillisena. Säätö vaikuttaa viimeisen välitaajuusputken ja ilmaisijan suojahilalle ja ilmaisijassa on takaisinkytkentäkela. Ilmaisin on siten superregeneratiivinen.
Tn= ton modulatio, puhelussa on lisäksi painettava hiilimikrofonin nappia, samoinkuin vaihtoehtoisen kurkkumikrofonin nappiakin, ja ulostulomittari liikahtelee puheen tahdissa. Panin merkille, että käyttökytkin vaihtaa hehkuvirrat päälle lähettimeen / vastaanottimeen, ja siksi siitä johtuu pieni toimintaviive.
Lähetin. Mittasin VFO:n oskillaattorin taajuuden ja se värähtelee 35MHz alueella, jonka jälkeen on erotinaste, joka ohjaa triodia RL2T2. Kaikki kolme virittyvät kolmikkokondensaattorilla. Pääteputki on neutraloitu, linkillä ja trimmerikonkalla. Pääteasteen kelaan ei tule tasavirtaa, kelassa on alapäässä ulosotto antenniin, ja etuseinässä on antennille viritysnuppi. Ulostulovirta menee pienen muuntajan avulla diodille ja mA-mittarille. Antenni on neljännesaallon vertikaalitanko.
Vastaanotin. Antennikytkimen jälkeen on suodinpiiri ja suurtaajuusasteen hilapiiri (57). Paikallisoskillaattori on erillinen putki (86) ja sen värähtelyt sekoitetaan pentodin (69) hilalle. On vain yksi välitaajuusputki (106), jonka kummallakin puolella aluesuodin välijaksokelat. Ilmaisin (121) on superregeneratiivinen. Pientaajuusputki (139) on monitoiminen, se toimii vastaanotossa ulostulon kuulokevahvistimena, Tn= lähetyksessä modulatiovahvistimena, hilamodulaattorina pääteputkelle, ja Tg= sähkötyslähetyksessä myötäkuunteluoskillaattorina.
Kauko-ohjaus. Etuseinässä oikealla alhaalla paljastuu liittimen reikä johon voidaan työntää kenttäpuhelinlinjan pistoke. Linja kytkeytyy sisällä galvaanisesti muuntajalle. Kenttäpuhelimesta seurataan puhelua ja käännetään käyttökytkintä Empf/Tn väliä.

Yleisiä havaintoja

1. Totesin, että saamassani kaavion kopiossa oli kaksi virhettä. Lähettimen ohjainasteen anodi meni oikosulkuun katodiin ja toiseksi vastaanottimen sekottajan hilajohdossa oli vikaa. Nähtävästi suomalaiset ovat kopioineet piirtäen alkuperäisestä. 2. Tämän kojeen piirit olivat erittäin hyvin viressä, ja lähetin ronasi ensin, mutta putkia vaihtamalla oskillaattori lähti toimimaan. Oliko vain huono kosketus? Vastaanottimen Vj-astetta jouduin kuitenkin hiukan virittämään.
3. Tarkistusoskillaattorin kide oli rikki ja painonappi hapettunut. Vaihdoin siihen 5250 kHz kiteen jolla se värähteli voimakkaasti. Se on erittäin tarpeellinen laite, koska kentällä sillä voi testata putket, ja lisäksi tarkistaa asteikon. Kiteen voisi valita siten, että se antaisi asteikon alku- ja loppupäälle kalibroinnin. Tällaista laitetta en ole aikaisemmin tavannut senaikaisissa laitteissa. 4. Hehkujännitteen aleneminen vaikuttaa toimintaan heikentävästi jos se on alle 1.8 V, ja 110 V anodijännitteellä se toimi moitteetta.
5. Laitteen runko on rakennettu valualumiinista (leimoja 1941) ja kaikki osat ovat erikseen tiukattu siihen kiinni. Asteikon hienosäätö on erittäin hyvä, ihmettelen, ettei asteikkoa ole kalibroitu MHz mukaan vaan 0-100. Outoa, ettei taajuudet mene hiukkaakaan ristikkäin esim. muiden kuten FUG-16 lentokoneradion kanssa, joka alkaa vasta 38,5 MHz:stä. Putket ovat helppoja vaihtaa vetokannasta. Trimmattaviin osiin ei tahdo päästä käsiksi, mutta se ei ole edes tarpeellista kentällä. Koje on rakenteellisesti äärimmäisen luja, vallan eri luokkaa kuin amerikkalaiset, jotka olivat hyvinkin ohuesta pellistä tehtyjä ja heiveröisiä.
6. Luulen, että ASA:n ja Helvarin tekemät suomalaiset VRFK radiot 3-6 MHz alueelle ovat näiden saksalaisten radioiden jonkinasteisia kopioita. Suomessa ehkä havaittiin, että superregeneratiivisuus oli säsärä käyttää ja se on poistettu VRFK:sta. VRFK ei kuitenkaan ole näin tukevaa työtä. 7. Kuitenkin ulostulotehon suhde suunnattomaan painoon nähden on epäedullinen. Mutta transistorin keksintövuodesta (-48) laskien, 15v-18v päästä nähtiin vasta näiden radioiden koon pienentyminen. Nyt vastaavan lähetin/vastaanotin radion koko on noin 1:50 -1:100 osa näistä, ja niitä kännyköitä on joka pojalla. 25.8.94 T Ekko.